keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Projektina koirat kuntoon

Kävimme eilen pitkästä aikaa Markus Laioksen luona Riihimäellä. Mukaan otin molemmat koirat ja hyvä näin, sillä molemmilla todettiin ongelmia. 

Markus on osteopaatti vaikka tutkintonimike vielä puuttuukin. Hän on hoitanut Ollia ennenkin. Tykkään hänen tyylistään, että koira hoidetaan toistuvasti niin kauan, että on taas kunnossa, ja sen jälkeen pärjäillään taas perushieronnoilla. Olli on ollut hoidossa suunnilleen vuoden välein, ja parin kerran hoidon jälkeen kävely on taas kulkenut sutjakkaasti. Katsotaan miten käy tällä kertaa, kun tuntuu, että jumitusta on ollut jo kauan ja Tampereella saadut hoidot eivät ole poistaneet ongelmaa kokonaan vaikka väliaikasesti apuja onkin saatu. 

Ollin jumiutumisen huomaa hitaassa käynnissä. Peitsausta tulee helpommin, kun ranka ei liiku niin sulavasti. Agilityssä Olli vetää täysillä, joten siellä jumit on vaikea huomata. Ehkä rimoja tippuu enemmän. 

Laios oli samaa mieltä, että Ollin balanssi on hukassa. Kroppa ei toimi yhteen, ja kun se yrittää korjata itseään, se vetää toisen paikan jumiin. Olli sai huolellisen käsittelyn ja parin viikon päästä uusiksi. Siihen asti täytyy taas pitää vapaata agilitystä. 


Otin samalle käynnille Egonkin mukaan. Egolla on ollut lantion alue kireänä ja selkä on välillä ollut hieman kyyryssä. Tuntuu, että asento olisi hieman tasoittunut, nyt kun saatiin lääke eturauhasen tulehdukseen. Onneks otin kuitenkin Egonkin mukaan. Jonkin sisältäpäin vetää Egoa jumiin ja tasapaino kropassa ei toimi. Egokin siis sai uuden ajan ja lepotauon. 

Laioksen antama hoito ei näytä tehokkaalta, koska siinä ei paljoa tapahdu. Eikä koirissakaan huomaan muutosta heti. Ollilla on mennyt yleensä noin 3-7 päivää ja sitten vasta kulkeminen on parantunut. Kuitenkin ilokseni ongelmat pysyvät suhteellisen kauan poissa, kun ne on kerran hoidettu kunnolla. 

Laitoin talon kaksi jalkaisen miehen myös osteopaatille, ja sai hänkin tuntea, että rahat eivät todellakaan mene hukkaan kunnon hoidossa. Itselleni en sitä nautintoa ole vielä suonut, kun mitään ihmeempiä ongelmia ei ole ollut. Tai niin luulin, kunnes kävin fysioterapiassa (sain vaihteeksi itse lahjakortin hoitoon! :) ). Jo yhdellä hoitokäynnillä pääni taipui taaemmaksi kuin koskaan ja käsiäkin pystyin viemään pään taakse suorana. Se tuntui todella hämmästyttävältä. Toisella käynnillä katsottiin vielä jalkojen liikkuvuus ja sitäkin pystyttiin parantamaan huimasti. Jospa nyt pitäisi myös itseni kunnossa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti